Huopakynä

Puoli vuotta au pairina ollut sydänystävä tuli yllättäen vastaan kauppakeskuksessa.

Luokkakaverit tykkäs.

Ja arvatkaa mikä estää mua alkamasta oikeesti pitämään tätä blogia skannerin puutteen ja laiskuuden ohella?

.

Pääsin kesän alussa jäätelökioskille töihin. Jostain syystä pidän eniten juuri siitä, kun ulkopuolella sataa.

Gimpil ei voi tehä muuta kuin muuttaa kokoa. Ja kääntää kuvaa 90 astetta. Äh.

Lähen englantiin Jamien luo (kts. jokin aiempi merkintä: olemme olleet läheisiä koko tämän ajan) ja tulen takaisin sunnuntaina. Sillä aikaa: THE RAVEONETTES LIVENÄ!

Np: The Raveonettes – Recharge and Revolt

.

Np: Darkel – At the End of the Sky

Apuaa apuaa mun on täytynyt tehdä tää merkintä jo niin kauan, mut tosta reissusta johtuen olin tosi väsynyt ja pihalla varmaan viikon. Huh. En ole kyllä koskaan kokenut vastaavaa keikkaa, ja Jean-Benoît Dunckel on kyllä varmaan seksikkäin mies jonka maa päällään kantaa. Tosin SE ei virnistänyt mulle, höh. Mutta eturivin keskikohta = win! Ja settilistassa suurin osa lempibiiseistä, Sexy Boyn kohdalla encoressa menin ihan apeshitiksi. (Aivan kamalat nopeat tulkinnat herroista)

EDIT: Apua piirsin mun tissit ihan liian isoiksi epähuomiossa! Kutsukaa sitä perspektiivihäröksi. Mul on kyl ihan terve kuva kropastani kiitos kysymästä 😀

Mulla lojuu ympäriinsä supernopeita luonnoksia muistakin päivistä, esimerkiksi vanhojentanssiharjoituksiin liittyen. Saavat vielä toistaiseksi odottaa. Tässä sen sijaan varhainen versio Hyvinkäällä piirtämästäni sarjakuvasta, nopeasti kuulakärkikynällä ylös merkittynä idean iskettyä:

Taneli varmaan ainakin näkee tässä jotain tuttua, koko muu tarina rakentui kyseisen idean varaan. Ei sillä että kovin moni muu kuin Tantsu mun blogia seuraisikaan :–D

.

Np:  Air – How does it make you feel?

Ei sarjakuvia tänään, vain koeviikon efforttia vieviä luonnoksia.

Yömyöhään luonnosteltu kuva Walk the Linen pääparista eli Johnny Cashista ja June Carterista ja yks loitava leffa taas. Sitä en kyllä tajua, että miksi pistän tämänkin tänne vaikka on vielä paljon korjattavaa. Miks en pistä ikinä niitä kuvia mihin oon täysin tyytyväinen. Yhyy

Kattokaa, ku luonnostelen nopeasti ni pojillekin tulee feminiininen lantio! \o/ Mutta piti saada idea ylös. Toi härveli on siis rautakeuhko, alipaineeseen perustuva hengityslaite mitä käytettiin about 1950-luvulla varsinkin poliota sairastavien lasten hoitamiseen. Musta hullun pelottava ja kiehtova. Leikitään vaikka että tytön isoveli on kuollut jo polioon ja tulee tervehtimään, vaikka tuskin polio noin vanhoja enää tapakaan.

Mietin kans sitä, miten potilas voidaan kylvettää tai edes käyttää vessassa, mitämitä sehän tukehtuu jos sen ottaa tuolta pois. Dianne Odell (http://en.wikipedia.org/wiki/Dianne_Odell), joka halvaantui polion seurauksena, oli rautakeuhkossa 60 vuotta. Selittäkää mulle.

Tykkäisin tehä jonkun symbolisemmankin kuvan rautakeuhkon kanssa, Radioheadilla on sen niminen biisi (My Iron Lung) jonka lyriikoista tykkään.

Kattotaan saanko viimeisteltyä näitä kumpaakaan, voihan ne tulla lopulta vaikka Deviin.

.

Np: Air – Caramel Prisoner

Terhi olisi halunnut kommentistaan mediaseksikkäämmän ja minun vaihtavan “mitä vittuu” muotoon “mitä helvettiä”. Eksaktius kuitenkin voitti.

Tulipas käytettyä rumaa tummaa copicsävyä. Noh, sain siitä tietokoneella aika tasaisen näköistä.

Ideoita näihin strippeihin ilmaantuu monta päivässä, kaikki yhtä käyttökelpoisia. Kai joskus on aikaa piirtää niitäkin, joiden ohi joku toinen ajatus on kiilannut.

Ja sit kans jos mun nick on keencommander, on vaan reilua että postaan kuvan ittestäni Commander Keeninä.

Tagit: mukavaa.

Tervehdys internet! Pitkäaikaisena sarjakuvan on-off-harrastajana otin itseäni viimein niskasta kiinni ja perustin sarjakuvablogin. Nimeni on Saara,  olen 17 vuotta vanha ja käyn kuvaamataitopainotteista linjaa lukiossa. Tarkempia tietoja saatan kertoa kirjoittamalla/piirtämällä myöhemmin.

Päätökseni työnsi rajan yli Nuori Kulttuuri 2009 -tapahtuma, jonka sarjakuvatyöpajaan tulin valituksi ja sain kannustusta ja kritiikkiä työpajan pitäjältä, Antti Hintsalta.

Kuvat luultavasti kertovat minusta enemmän kuin kömpelö, kello 23.33 kirjoitettu teksti.

Tämä oli yksi stripeistä, joilla pyrin Nuoreen Kulttuuriin mukaan. Aiheena oli ääni. Tapahtuma on tosi. Jopa blogi sai nimensä tämän otsikosta, joka rimmasi niin nätisti englanniksi. Fiilis siitä on kyllä vielä vähän epävarma, koska en tiedä voiko tämän nimistä blogia ottaa vakavasti: kaikki piirrokseni eivät tule olemaan humoristisia.

Tämänpäiväinen poiminta elävän mallin tuntien normaalista meiningistä.

Pitää muuten ilmeisesti opetella pinoamaan ruudut päällekkäin.

EDIT: Hups, blogin alaotsikkohan on siis “arki huopakynän läpi nähtynä”, ei “hupakäynän”. Ehkäpä tästä löytyisi hyvä alternatiivi kutsumanimi blogille.

Tagit: mukavaa.